Kuinka koirasta tuli ihmisen lemmikki?

Koirilla on pitkä yhteinen historia nykyihmisen kanssa. Tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, mutta koirien kesyyntymisen arvioidaan ajoittuvan maanviljelyn alkuun ja ihmisen pysyvän asutuksen vakiintumiseen. Koira on ensimmäinen ihmisen kesyttämistä eläimistä, ja se on toiminut ihmisen kumppanina aluksi hyötyeläimenä ja myöhemmin seuralaisena ja jopa parhaana ystävänä. Koiria on hyödynnetty esimerkiksi liikkumisessa rekikoirina lähes niiden alkuajoista asti. Lisäksi kotieläinten pidon yleistyttyä koirat ovat toimineet karjan ja tilojen vahtina ja apuna paimennuksessa. Ne ovat olleet myös korvaamaton apu metsästyksessä.

Vielä nykyäänkin koiria hyödynnetään monessa ammatissa, kuten terapiassa, poliisikoirina, kadonneiden etsinnässä, opaskoirina, metsästyksessä ja luonnollisesti lemmikkeinä, jotka piristävät ihmisten arkea päivittäin.

Ensimmäiset koirat

Ensimmäiset koirat muistuttivat hyvin paljon susia, ja koiran esi-isät olivatkin susia, jotka viihtyivät ihmisen asutuksen lähellä ja muun muassa söivät näiden tähteitä. Koska sudet pystyivät osittain elämään ihmisten tähteillä, niiden suuresta koosta ei enää ollut samanlaista hyötyä, ja luonnonvalinta alkoi suosia enemmän sosiaalista luonnetta, joka viihtyi ihmisen seurassa. Vähän kerrallaan ne sudet, jotka viettivät enemmän aikaa ihmisen seurassa, alkoivat selviytyä paremmin ja saada enemmän jälkeläisiä. Vähitellen nämä yksilöt eriytyivät kauempana elävistä susista ja niistä kehittyi koiria.

Susia on erkaantunut omiksi lajeikseen myös useilla eri paikoilla ja hieman eri aikoina. Osa näistä susista on myöhemmin kehittynyt erilaisiksi koiriksi esimerkiksi Euroopassa ja Amerikassa. Tämä voi osiltaan selittää myös sitä, miksi osa koiraroduista on jo alun alkaen ollut hyvin erilaisia.

Kohti erilaisia koirarotuja

Koiria on jalostettu lähes niiden kehittymisestä lähtien, sillä ihmiset ovat suosineet lähellään koiria, joilla on tiettyjä ominaisuuksia. Yksi niistä on ystävällinen käytös, ja monet muut ominaisuudet taas ovat liittyneet siihen, minkälaisia ominaisuuksia tietyllä alueella vaaditaan. Esimerkiksi Siperiassa suosittiin koiria, jotka jaksoivat juosta pitkiä matkoja rekeä vetäen ja selvisivät paksun turkkinsa ansiosta kylmässä ilmastossa. Niistä on kehittynyt satojen vuosien ja pitkäaikaisen jalostuksen tuloksena siperianhusky, joka on edelleen melko alkukantainen, sutta muistuttava koira, mutta kuitenkin määrätietoisen jalostuksen tulosta.

Monet genetiikkaan perehtyneet tutkijat ovat arvioineet, että suden ohella koiran kehitykseen on osallistunut myös muita eläinlajeja, esimerkiksi sakaali ja mahdollisesti myös dingo. Alkuperämaa on vaikuttanut runsaasti siihen, minkälaisia rotuja koirista on kehittynyt. Esimerkiksi Aasiassa lyhytkuonoisista susista on kehittynyt mastiffin kaltaisia rotuja, kun taas whippetin kaltaiset, kevytrakenteiset vinttikoirat ovat lähtöisin intialaisista villikoirista.

Koiria jalostettiin erityisesti 1800-luvulta alkaen, mutta genetiikkaa ja sen vaikutuksia ei vielä tunnettu erityisen hyvin. Koirille saatiinkin runsaasti toivottuja ominaisuuksia ja niistä kehittyi satoja eri rotuja. Samalla jalostus johti kuitenkin myös monien ei-toivottujen ominaisuuksien syntymiseen, joita ei osattu ennakoida. Lisäksi koirien tiukat rotumääritelmät lisäsivät sekä hyvien että huonojen ominaisuuksien esiintymistä.

Koirat ovat kehittyneet pitkän matkan alkuajoistaan, ja monia nykyisiä rotuja on enää vaikea tunnistaa esi-isiensä kaltaiseksi. Kaikkia koiria kuitenkin yhdistää niiden sosiaalinen älykkyys ja kyky toimia ihmisen seurassa. Koira on ennen kaikkea laumaeläin, joka on sopeutunut ihmisyhteisöön, ja vielä nykypäivänäkin sen merkitys ihmisen elämässä on valtava. Voidaankin sanoa, että koira on ihmisen paras ystävä.