Jokainen koira on yksilö, ja käyttäytyminen riippuu hyvin paljon myös koulutuksesta ja koiran omasta luonteesta. Hyvin suuri osa koirien käytöshäiriöistä on kitkettävissä oikealla ja asianmukaisella koulutuksella. Erityisesti tietyt rodut vaativat koko eliniän jatkuvaa määrätietoista koulutusta, ja kaikkien koirien kohdalla tulisi panostaa kunnolliseen sosiaalistamiseen ja perustottelevaisuuteen.
Toisinaan koirilla esiintyy erityisesti jollekin rodulle tyypillistä ei-toivottua käytöstä, joka on saattanut periytyä esimerkiksi jalostuksessa. Näitä käytöshäiriöitä kutsutaan luonnevioiksi, ja niillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi arkuutta, joka ilmenee aggressiivisuutena ja tarpeettomana reviirin puolustamisena.
Koirien luonteen arviointi
Kennelliitolla on kolme menetelmää luonteen arviointiin: luonnetesti, MH-luonnekuvaus ja käyttäytymisen jalostustarkastus. Jokainen vastuullinen kasvattaja suorittaa nämä testit koirille, joita suunnittelee käyttävänsä jalostukseen, ja koiraa hankkiessa kannattaa myös kysyä näiden testien tuloksia. On olemassa myös rotukohtaisia testejä ja jalostustarkastuksia luonne- ja käyttöominaisuuksien arviointiin.
Kuinka paljon luonne periytyy?
Luonteen periytymisestä tiedetään vielä toistaiseksi melko vähän, ja on vaikea sanoa, kuinka paljon tietyt ominaisuudet siirtyvät va
nhemmilta jälkeläisille. Oman hankaluutensa tähän yhtälöön tuovat vielä rotukohtaiset erot, sillä osa roduista on luontaisesti esimerkiksi varautuneempia tai herkempiä ympäristön tapahtumille.
On myös koiran omistajan vastuulla selvittää, minkälainen luonne koiran rodulla tyypillisesti on ja vastaako oman koiran luonne näitä piirteitä. Omistajan täytyy myös arvioida realistisesti omat kykynsä ja taitonsa koiran kouluttamisessa. Toisinaan lujatahtoinen koira vaatii enemmän koulutusta ja aikaa kuin omistajan on mahdollista antaa. Tässä tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole luonneviasta, vaan omistajan resurssien riittämättömyydestä.
Tyypilliset luonneviat
Kennelliitto linjaa, että jalostukseen käytettävällä koiralla tulisi olla hyvä hermorakenne ja rodunomainen toimintakyky. Tämä tarkoittaa sitä, että koiran tulee olla hyväluonteinen, ei arka tai aggressiivinen, eikä sen luonteessa saisi olla muita koiran tai omistajan elämää hankaloittavia ominaisuuksia.
Tällaisia ominaisuuksia voivat arkuuden lisäksi olla esimerkiksi liiallinen vilkkaus, joka ei vähene aktivoinnillakaan, eikä koira kykene rauhoittumaan. Muita luonnevikoja voivat olla myös ylisuojeleva käytös omistajaa kohtaan tai mustasukkaisuus omasta perheestä. Luonnevikoja analysoidessa tulee kuitenkin ottaa huomioon rodulle tyypilliset piirteet, kuten esimerkiksi niiden varautuneisuus ja aktiivisuus.